I-viulu, äänenjohtaja

Heikki Lehtonen

Synnyin Puumalassa, mutta jo puolivuotiaana muutin perheeni mukana Helsinkiin. Kipinän soittoharrastukseen antoi koulun musiikinopettaja, joka ilmoitti viulupaikkoja olevan vapaana silloisessa Helsingin Kansan Konservatoriossa, joka pian muuttui Helsingin konservatorioksi. En ollut aluksi kiinnostunut, mutta kun paras kaverini päätti kokeilla, niin tietysti minunkin oli pakko seurata hänen esimerkkiään.


Aloitin soittamisen 8-vuotiaana opettajinani Mikko Soilas ja Elsa Ristola. Sibelius-Akatemiaan ja Arno Granrothin oppiin pääsin vuonna 1974, mutta en ollut päässyt opinnoissani vielä kovinkaan pitkälle, kun isäni kuoli. Äitini olisi ollut tiukoilla kolmen lapsen yksinhuoltajana, joten päätin kantaa korteni kekoon ja ryhtyä työntekoon.

Akatemian professorilta kuulin, että Kotkan kaupunginorkesterissa olisi ensiviulussa paikka auki, ja vaikka en ollut ikinä käynytkään Kotkassa, lähdin koesoittoon ja aloitin työt melkein saman tien. Silloin elettiin vuotta 1976, ja siitä lähtien olen kuulunut kotkalaiseen musiikkiperheeseen. Nyt olen ollut ykkösviulun äänenjohtaja jo parikymmentä vuotta enkä ole katunut uravalintaa, vaikkei tällä rikastukaan. Saahan ainakin tehdä mitä haluaa, tavallaan saa harrastuksestaan palkkaa.

Varsinaisista harrastuksistani ykkönen on kalastus, olosuhteet siihen ovat Kotkassa loistavat. Korkeakoskesta nousee lohta - suurin saaliini on ollut 14-kiloinen - ja myös pilkkiminen kuuluu talven iloihin.

Vuonna 2013 keväällä muutin Mikkeliin, josta aikaisemmin löysin rinnalle uuden rakkaan. Yhteinen taival alkoi Suomi-meloo tapahtumassa. Harrastuksiin löytyi lisää syvyyttä melonnasta, hiihdosta, retkiluistelusta sekä telttailu palasi takaisin elämääni.